Roskisreissupaita




Olen niitä ihmisiä, 
kenen roskanvientireissu 
saattaa kestää...



Piha oli täynnä ideoita!



Kuvasin parhaimmat...



...virkkausmallit muistiin.








Siinähän se loppupäivä...



...vierähtikin.






Tuliko tästä poncho vai paita?









Toinenkin asia mietitytti:



Tämä taito on perittyä.



Virkkaustaito opittua.



Ideoiden näkeminen lumessa...on lahja, 
jota pitää vaalia?!



13 kommenttia:

  1. on todella, ihanaa kun jaat kanssamme mistä ideoita nokit... aivan upeaa sovellusta!

    VastaaPoista
  2. Mä ajattelin, että löysit sieltä roskiksesta jotain materiaalia ;D

    VastaaPoista
  3. On sulla mielettömiä ideoita :)

    VastaaPoista
  4. Idea, värit, malli, toteutus - kertakaikkisen upea!

    VastaaPoista
  5. Autot osaa virkata hirmu pitkiä pylväitä! Varmaan siksi, kun ne osaa mennäkin tuhatta ja sataa! Ja Virpi kans ja Virpi on kylläkin Ferrari.

    VastaaPoista
  6. Itse sanoit sen parhaiten, ideoiden näkeminen on lahja, sulla se on vaan ihan tavattoman hyvä :D Ja toteutukset upeita...

    VastaaPoista
  7. Ei voi kuin nostaa hattua, kun joku osaa jotain noin hienosti!

    VastaaPoista
  8. Mainio tekele ja tarina ja sen esitys! ; D

    VastaaPoista
  9. HUIKEA!! Ja kyllä, lahja se on! :)

    VastaaPoista
  10. Astelin eilen ulos. Katselin autonrenkaiden jälkiä. Ei auennut mitään. - Siis ei sitä lahjaa täällä päin :D

    VastaaPoista
  11. pitäiskö aloittaa virkkaaminen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen,onkohan se niinkuin polkupyörällä ajo että kerran opittuaan sen osaa...kieleen kourun laittaminen on tosiaan perittyä,sitä en ainakaan minä ole pystynyt opettamaan.
    Siihen kouruun oli äidin helppo tiputtaa vitamiinitipat kymmeniä vuosia sitten :)

    VastaaPoista
  12. Todella hieno!! Aloitiko sen tuosta kukkaympyrästä ja lähdit siitä laajentamaan? Voisiko siitä saada jotain ohjetta...? :)

    VastaaPoista