origamiLAMPPU




Tein vahingossa joulutähden.



Taittelin 24 origamia.



Toimisiko joulukalenterina ;)



Tai joulukuusena!?



Rakas Joulupukki, 
toisitko minulle muistilappukuution?
Origamit eivät jätä mua rauhaan.



Mitä mä joulujuttuja vielä höpisen!?

Seuraavaksi alkaa pimeä marraskuu.
Valosta ja lampusta mun piti kirjoittaa ';/





virkattu paita




Hankin uusia harrastusvälineitä.



Langan kieputtelusta tulee mieleen pennin kolikko.
Ja keltaiset hedelmämerkkarit.



Tästä en kehtaa sanoa, mitä tulee mieleen.



Siinä olisi nyt 
pari metriä pötkylää 
laittettavaksi johonkin.



Vaikka virkattuun paitaan.






Sunnuntaiaamuna olohuoneessa.

Kissa repii ja räpsii nilkassa, 
mies makaa kameran kanssa lattialla.
Auts, kestääkö vielä kauan?

Kiitos Jarkko kuvista ;)

origamireliefi



Origamit kummittelevat yhä.



Tein lapsena oppimaani perusmallia 
erilaisista papereista, 
ohuistakin, kuten neuvoitte.



Nidoin kaikki yhteen.










Jotenkin tuntuu siltä, 
että mulla on vielä taitteluhommia ;)


PUNKⒶLA - minitekstiili




Opin taas tänään uutta.


Nuoret opettivat minulle, 
miten folioprintti tehdään kankaalle.



Osallistuin siis minitekstiilikurssille
kun varsinainen vetäjä oli poissa pari tuntia ;)



Pyysimme Piia Ketoa pitämään parin päivän kurssin 
Sinisen Verstaan nuorille.
Hän on itsekin ollut aikoinaan meillä, kankaanpainantaryhmässä.
Nykyään Pialla on kaverinsa kanssa 
menestyksekäs KAKSITVÅ-yritys.


Alkuun lähdettiin näin.

Minä tein omia rästihommiani, 
enkä oikein kuullut tai nänhyt mitään toisten töistä, 
joten en yritäkään selittää enempää.

Minitekstiilin kriteereitä olivat mm. kolmiulotteisuus, 
työssä pitää olla kerroksia (sitä voi jatkaa ja jatkaa...) 
ja koko ei saanut ylittää 20cm x 20cm x 20cm.
Sanoiko Piia, että siinä pitää olla kangasta ;)

~

Laitoin kuvia nuorten töistä 
SININEN VERSTAS-FB-ryhmän 'syksy 2011' -albumiin.



Piia oli opettanut edellisenä päivänä nuorille
folioprintin teon.

Minä tulin hanska kädessä 
kankaanpainopöydän ääreen kyselemään, 
kertoisiko joku mulle, miten se tehdään.

Nyt kaikki osaavat, varmasti ;)



Uittelin hopeakylkistä kalaani 
kartongista taitetussa 
'avaruuskulmassa'. 

Sitä pitää nyt jatkaa, sanoivat nuoret.

~

Aina minut keskeytetään ';)



Annoin sille rautaiset lisäevät.



Ei kuulemma riittänyt, 
joten tykitin lisää...kerroksia.



Laskin kalan kädestäni, menin työpöytäni luo 
ja keskityin kirjoittamaan 
loppuvuoden viikko-ohjelmia.


Se valkoinen hanska oli pelottava, kuulin jonkun sanovan.
Siitä tuli kala, vastasi toinen.
Mutta se ei ole vielä valmis, tokaisi kolmas, 
siinä ei ole tarpeeksi 'layereita'.

Kuulin, vastasin.



Etsin nappilaatikosta suomuja.

Olin ajatellut tehdä ihan muuta, 
ensi viikon voimaeläinkurssikin on valmistelematta...



Ruokatunti tässä meni.



'Signeerauksen' jälkeen 
kukaan ei pyytänyt enää lisää kerroksia.

PUNKⒶLA kelpasi 
kahvilaan rakennettuun näyttelyyn
muiden mukana.

~

Ja ehdin mä vielä valmistella 
ensi viikon voimaeläinkurssinkin :)

Olen selvittänyt jo kahdella eri tavalla, 
mikä on omⒶ voimaeläimeni - ja se ei ollut lipeäkala!? :D


origamikurki




Käsityöohjeiden 
tekeminen on taitolaji.

Samoin ohjeiden lukeminen, 
niistä tekeminen
- ja oppiminen.



Ihana-lehden syysnumerossa 
oli origamikurjen ohjeet.
En ole koskaan oikein innostunut origameista. 
Kaunis tapettikurki kummitteli mielessä.
Päätin kokeilla.



Kotona töiden jälkeen keitin kunnon kahvit 
ja istuin keittiön pöydän ääreen 
parin paperiarkin kanssa.

Sain aikaiseksi 
epämuodostuneita sammakonreisiä.
Yritin uudestaan. 
Eihän tämä voi nyt näin vaikeaa olla. 
Minähän olen taitava käsistäni!?

Ja ohjeissa ei ole mitään vikaa, 
ne ovat varsin selkeät.

Seuraava taittelu alkoi omasta mielestäni lupaavasti, 
se muistutti peukaloisen leijaa, kuten mallikuvassa.
En vaan saanut sitä auki, eikä työtä voinut jatkaa.
Perkele! Olenko mä näin tyhmä?
Vai töistä väsynyt?
Liian vanha oppimaan...?

Menin sohvalle virkkaamaan.
Oli pakko saada onnistumisen kokemus -
ja unohtaa kaikki pahaa mieltä lietsovat ajatukset.



Seuraavana aamuna töissä
Väinö esitteli uutta mietintämyssyään.
Päässäni kiehahti. 
Tuo pöydälläni oleva 
kädetön hahmokin 
oli osannut tehdä origamikurjen!

Sain häneltä vinkin googlettaa
origamikurjen taitteluohjeen, videona.

~

Ennen kuin nuoret tulivat, 
olin tehnyt ison, punaisen origamikurjen :)

Työsähköpostit jäivät siltä aamulta lukematta.



 No, näkeehän tuosta, 
että kurki on taiteltu aika hikisesti, ilman taittoluuta, 
 pöydän kulmalla ja pari kertaa väärinkin ;)

~

Tsuru-kurki on terveyden, onnellisuuden ja rauhan symboli.



Mutta se on se kurki - minun tekemä! 

 Muistin, etten itsekään opi lukemalla - vaan tekemällä, 
siis katsomalla ';)

Mä en silti ole tyhmä. Olen erilainen oppija :)



Kuvateksti Ihana-lehdessä:

'Jos taittelet tuhat kurkea, elät ikuisesti.'
Japanilainen sananlasku


Mulle riittää tuo yksi ;)




mittoja ja ohjeita




Häpeällistä.
Tungin kaupassa väkisin ranteeseeni 
tuon paksun puisen rannekorun, 
enkä tietenkään saanut sitä pois.
Ostettavahan se oli ;)



Aikuisen naisen hameenmitta 
ei kuulemma saisi olla 
polvesta ylöspäin mitattuna yli 12 cm.

Pidensin vanhaa hameen kaavaa ;)

Ompelin 'proton', 
jota aion kyllä käyttääkin, 
vanhasta painopöydän suojakankaasta.



Pystyykö tässä hengittämään 
- ja syömään kunnolla 
seisovasta lounaspöydästä ;)



Entä kiipeilemään?



Missä on mun polvilumpio ;D



Töissä urakoimme 
itsellemme essuja samoista kankaista.


Näytin vaihe vaiheelta, miten homma kasataan.
Ensimmäinen työvaihe oli muotolaskosten ompelu...


Kun kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ommellut
essut olivat valmiit, 
pyysin nuoria tekemään toisen, 
omilla ohjeilla. 
Minkä tahansa sauman sai ommella miten tahansa, 
työjärjestyksen sai vaihtaa 
ja keksiä helpompia/ nopeimpia tapoja ommella sama essu.
Muita ohjeita en antanut, enkä neuvonut.


Tarkoitus oli 
(tsekata oliko oppi mennyt perille) 
ja rohkaista kaikkia soveltamaan annettuja ohjeita 
- keksiä itse parempia.


Kun uniikkiessumallisto oli valmis, 
kävimme työt läpi sauma saumalta, reunoja myöten. 
Hutiloidut ja huolella tehdyt.


Mikä sauma kestää kulutusta?
Mikä on työläin totetustapa?
Mikä helpoin/nopein?
Miten valitsemme kaupassa vaatteen?
Katsommeko vain kuosia? 
Kuka katsoo saumoja?

Mistä koostuu vaatteen hinta?
Mistä haluamme maksaa?


~


Laitoimme essuihin nimmarit ja vuosiluvut.
Raportoin viiden vuoden päästä FB:ssä, 
arvioimmeko oikein ;D


Kerron samalla, 
kuinka monta rannekorua mulla on tuolloin kädessä, 
vai opinko minäkin vielä jotain...';D





supernopeasti koottu essu

Onks tää mun - koska siinä on tuo ykkönen ';D





virkattu VEKKARI

Kun aloitin blogini, 
ajatus oli tehdä itselleni 
ideapankki.

Kuvasin kättentöitäni,
 tein jotain ohjeita (ajatellen työtäni)
ja latasin koneelle.
Varmaan talteen. 
Arkistoon,  
johon pääsen käsiksi, 
vaikka muistitikku ei olisi matkassa.
Ja josta löydän nopeasti 
kaipaamani matskut.

Onnistuin.



Monissa postauksissa oli 0 kommenttia.
Jatkoin silti.
Yritin houkutella 
kavereitani ja sukulaisia lukijoiksi.



En onnistunut ;)



Sain muita lukijoita ja kommenttejakin.
Silti kiukuttelin palautteen vähyydestä.
Ja Bloggerin kenkkuilusta ;)



Nyt olen omasta mielestäni oppinut 
olemaan rauhassa *omAssa Kopassani*. 

Uusia lukijoita tulee ja palautetta 
vanhoihinkin postauksiin,  
sanoisinko... riittävästi ''';)

Vaikka jatkan 
vanhaan tylyyn? malliin, 
eli en ole hirmuisen puhelias 
ja osallistu haastetehtäviin 
vastailemalla annattuihin kysymyksiin etc. 
kirjoitan vain oman artefaktin alle...jotain pientä, 
ja kommentoin satunnaisesti, 
nautin täällä olosta.

 Saan intoa lukijoiden kommenteista, 
mietin niitä, kerään korvan taakse
 ja inspiroidun toisten tekemisistä ja sanomisista
yhtä lailla kuin omistani ;D



Kun pieni viisari menee mustalle, 
mun täytyy lopettaa bloggaaminen - ja kun se tulee taas 
harmaan!? arjen puolelle, 
mun on aika herätä, nousta ja lähteä...ihan oikeisiin töihin.

~

Kiitos innostamisesta
tuntemattomille lukijoille, tukijoille 
ja vekkarin villatakki-ideasta 
tälle yhdelle hullulle virkkaajalle: