kaiken varalle



Silloin kun jotain tarvitsee,
 sitä ei ole hyllyssä!?



Ajattelin purkittaa
perusvaraston.


 Enää tekemisen ei pitäisi tyssätä siihen,
että jotain puuttuu.


Kirjoittin purkkien kylkiin,
mitä ne sisältävät,
etten vahingossa avaa
väärää varastoa.


Mitä siitäkin seuraisi,
jos pää on täynnä ideoita
ja vahingossa avaisin tämän?!



Jos olen aamuvirkkuussa
ja ihan tohkeissani,
tämän avaaminen saattaa olla
jopa ympäristölle vaarallista.
Se voi uohtua kokonaan.



Entä jos sattuisin unohtamaan,
että tässä purkissa on valoa,
ja avaisin sen aurinkoisena päivänä,
kaikki tärkeät kuvat 
voisivat ylivalottua.



Nyt mulla on tätä matskua yllin kyllin,
joten laitoin sitä syksyksi talteen.



Tämä taas on
hyvin harvinaista
ja vaikeasti saatavaa matskua.
Sitä voisi olla
mun hyllyssä enemmänkin.



Huoh. Samoin tätä.


Tätä mä en ehkä tarvitsisi varastoon!?
No, voihan kekseliäisyyttääkin olla
kaiken varalle.


Tuli hamsteriolo.
Eihän nämä riitä mihinkään?!

Varastossa pitäisi ainakin olla vielä
ongelmanratkaisutaitoa,
pitkäjänteisyyttä ja perspiraatiota...

99:kään ei ole tarpeeksi,
purkkeja tulee olla ainakin 100.

Ties mitä tässä maailmassa tulee vastaan,
 enkä ole varautunut, kaikkeen ;)


~

Kirjasuositus,
jonka sain blogini lukijalta:
Jorge Bucay: Kuuntele tämä tarina


VÄRIYMPYRÄN KASVATUS




Muistan,
kun pienenä maalasin vesiväreillä,
enkä raaskinut heittää värivesiä pois.

Oikeastaan  väriveden kanssa lotraaminen
oli mukavampaa kuin maalaaminen.


Säilöin kauneimmat vedet kaappiini.

Äiti ihmetteli
siivouksen yhteydessä löytämiään
harmaantuneita litkuja.



Minäkin ihmettelin.



 Tajusin myöhemmin,
itse asiassa vuosi sitten,
ettei akvarellitaiteilun kylkiäisenä syntynyttä
harmaata litkua
kannata kaataa viemäriin.


Väriveteen upotetaan langanpätkä
ja sen toinen pää asetetaan
kasvualustalle.

Paperinen alusta on paras.
Tärkeintä on muistaa laittaa
litistävä lasi päälle.
Litkusta kasvaa väriympyrä :)


Väriympyrää voi kasvattaa
joko pöydän päällä
tai nostamalla kasvualustan seinälle.

Mitä enemmän pullossa on litkua,
sen isompi ympyrä tulee.


Suorasta auringonpaisteesta
väriympyrä ei oikein tykkää,
sillä se saattaa haalistua.



Jos väriympyrästä haluaa
kookkaan,
täytyy sille vaihtaa aika ajoin 
isompi kasvualusta.

Niitä saa kirjakaupoista
tuotenimellä vaihtokehys,
vaikka oikeastaan ne ovat
taideteoksille tarkoitettuja
kasvuhuoneita.





Tämä yksilö kasvoi puolessa vuodessa
vaaksan mittaiseksi.


Väriympyröitä voi kasvattaa myös useampaa kerralla,
 jos on tarvetta ja tilaa.


Mun mielestä
ruskeanmustanharmaa ei ole tylsä väri.
Siinähän on KAIKKI :)



taivaansininen


Omistettu Jarkolle,
 rakkaalle miehelleni.












Perustelut värivalinnalleni
voi käydä arvailemassa täällä: 




itku pitkästä ilosta




Jos ILO on keltaista...




...ja purkitan (ilon)kyyneleet...


On mulla pullollinen
keltaista nestettä.



Nyt tais homma vähän kusta ';/



Miehenikin nauroin pieleen menneelle työlle
ja toi lisämerkityksiä antavan opuksen kekoon.


En aio luovuttaa.

Mulla oli ajatus...purkautuvasta,
pursuvasta, puhkenneesta...
ainakin taulun rajoja rikkovasta työstä.

Minkä värinen  on silmävesi,
entä  (ilon) kyyneleet?

Taidan unohtaa
(tekemisen) ilon ja miettiä
mikä olikaan se mun eka ajatus...

~

Ei pitäis koskaan julkaista keskeneräisiä
tai epäonnistuneita töitä!?






ELINKAARI



24x95cm


En olisi halunnut
nimetä tätä lainkaan,
edes nimettömäksi,  
mutta otsikko on annettava ';/

















Mun taidot eivät riitä kuvata
mustaa mustalla lasin läpi!

Viimeisenä on SE musta,
joka purkautuu.



Turhautuneena
kuvasin heijastuksia itsestäni.


Ja omaa napaani :D


~


En edelleenkään voi kommentoida,
kun Blogger heittää mut ulos!?
Surkuhupaisaa, että kävi näin
juuri kun otin puheeksi
kommentoimattomuuden.

Uusia lukijoitakin on tullut mukaan,
mikä on mukavaa :)

Lupaan vastailla jälkikäteen kyssäreihin,
ja kirjoitella teidän kommenteista
heränneitä ajatuksia,
jos ja kun asia korjaantuu. 

Toisaalta mietin,
että aina kun mun täytyy olla 'hiljaa'
syystä tai toisesta,
se on minulle vaan hyväksi ;)


omA O




Oma napa jäi kaivelemaan.



Päätin työstää sitä eteenpäin.



Tekisinkö kaikille rakkaille oman O:n?





En taida uskaltaa jatkaa...sukupotretiksi. 
Väärinymmärryksen vaara
on liian suuri ;)



Tämähän se alunperin kaiveli.





Savolaisuudelle ;)



Eipä kaivele enää :)