RUNOMEKKO



 
HILJAA!



Mun täytyi ottaa kuva
alkuperäisestä Eino Leinon runosta,
sillä olin kirjoittanut ja kirjaillut
sen niin monta kertaa väärin,
etten enää luottanut tässä kohdassa itseeni.



onrelllinen...?



Yksi jae tipahti matkasta.
Huomasin sen vasta, kun etupuoli oli valmis.
Takapuolella olevasta toisesta säkeestä
puuttuu yksi hiljaa-sana. Onkohan se minulle vieras ;)
Pahoittelen, Eino.

Kaikkein vaikein sana oli eläköhän.
Se ei meinannut taipua suuhun,
eikä ompelukseen.
Mietin samaan aikaan,
onko yhä niin,
että onnestaan ei kannata/saa pitää melua.



Kaunokirjoitus,
jonka minä olen koulussa oppinut,
on liian koukeroista ja työlästä kirjailtavaksi.
Uusi kaunokirjoitus taas on melkein tekstausta.
Olisin  joutunut katkomaan lankaa jatkuvasti.

Yhdistelin vapaasti
uusia ja vanhoja kirjaintyyyppejä,
jotta sain kirjailuun sopivaa jälkeä.
Neulalla ja langalla
ei niin helposti palata samaa viivaa takaisin.
Jäljestäkin tulee suttuista. 



Kirjoitin tekstin liidulla huopaan.
Ompelin villalangalla keskiaikaisia tikkipistoja.



Pikku-t
oli lapsena mun lempikirjain,
koska sillä oli hattu :)
Nykyisessä kaunokirjoituksessa
 ei hattuja enää näe.



Keksin pari onnen asiaa,
mistä suomalaiset iloitsevat avoimesti:

- raskaudesta, ensimmäisen 3kk:n jälkeen
- lapsen syntymästä, mistä ilmoitetaan lehdessä nimenannon jälkeen

- kihlauksesta ja omista häistä

Muista asioista ollaan HILJAA.
Ettei vaan manattaisi epäonnea esiin?
Ettei vaan herätettäisi kateutta kanssaihmisissä?
Pelosta, että hyvä (onni) loppuu lyhyeen?

~

Uskon, että Eino on kirjoittanut runon sarkasmi suupielessä.
Kuka nyt kaiken lisäksi yksin tahtoisi olla,
työkseen onnea kätkemässä ;)



'...eläköhän hiljaa, hiljaa vaan...'



Minkä viestin välitän,
jos puen tämän runomekon ylle?

Onko mulla onni?
Kätkettynä?


~ ja vielä:
tuossa EI lue 
Hell onni on ;)



kuva: Jarkko Sarjanen

3 kommenttia:

  1. Hieno mekko! Aika hauska sattuma. Mä just olen tällä viikolla monena päivänä itsekseni pohtinut tuota runoa. En tiedä, mistä se mun päähän tuli, en ole sitä missään vuosiin nähnyt. Yhtäkkiä vaan tällä viikolla runo on "soinut" mun päässä. Ja olen miettinyt sitä, että onko se onni pakko kätkeä? Jos on onnellinen, niin miksei sitä saisi huutaa koko maailmalle? Jos joku muu on onneton, niin voi sitten iloita toisen onnesta taikka saapahan siitä toisen onnesta tavoittelemisen aihetta :D Vai onko se vaan niin, että suomalaiset ovat sitä peruskateellista kansaa, eikä sellaista onnellista jakseta katsoa...hullukin se varmaan on, kun tuollee hymyilee!

    Ja nyt törmäsin tähän sun mekkoon ja samaan pohdintaan! Kiva tietää, että joku muukin on asiaa pohdiskellut Einon jälkeen :)

    VastaaPoista
  2. Omien kättentöiden esittely julkisesti
    tuo samoja ajatuksia.
    Kehtaanko esitellä itselleni hyvää mieltä tuottanutta vaatetta kaikille
    ja miksi sen tekisin?

    Luotan siihen, että tekemisen ilo välittyy kuvista, vaikka olenkin painanut pääni 'nöyrästi' alas ;)

    Toivon, että moni innostuisi tavoittelemaan
    samaa onnistumisen iloa/onnea
    käsitöiden kautta :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä välittyy tekemisen ilo kuvistasi. Eikä vain tässä mekossa.

    Itsekin olen innostunut käsitöistä hurjasti viimeaikoina. Itselläni se rajoittuu kylläkin neulomiseen. Onnistumisen ilo on mahtavaa! Esittelen niitä tekeleitä blogissani myös. En tiedä miksi... Osittain ehkä siksi, että olen ylpeä, että saan aikaiseksi omilla käsilläni edes jotain, vaikkeivät ne kummoisia olekaan. Osittain ehkä siksi, että toivoisin myös, että ihmiset innostuisivat enemmän tekemään itse juttuja.

    Sinulla on ihania juttuja täällä :)

    VastaaPoista