▼

KETTU



Kukaan ei kehdannut 
kommentoida.


Jatkan silti karvajutuilla.



Sovitaanko, että tämä oli jäänyt 
auton alle ja kuollut!?




Joku oli löytänyt sen
 ja tuonut sen kirpparille.



Neuloin sen kipeisiin koipiin villaset.
Ja annoin sille uuden elämän?


8 kommenttia:

  1. Katju22. lokakuuta 2012 klo 19.18

    Aika...järkky....

    VastaaPoista
  2. veera22. lokakuuta 2012 klo 19.33

    ö.ö

    VastaaPoista
  3. Anonyymi22. lokakuuta 2012 klo 21.40

    Yhdyn edellisiin mielipiteisiin, olen àimàn kàkenà (kiva sanoa se nàin ilman à-kirjaimia)! Jotenkin herkkà, tekis mieli tarttua tassusta hellàsti...
    Sanna

    VastaaPoista
  4. Heather Wielding23. lokakuuta 2012 klo 10.48

    Turkiksia saa käyttää, jos ne hakee itse metsästä :P

    Kiva syystukka, meinasin jo edelliseen postaukseen mainita, mutta unohtui kun näin jotain kiiltävää :D

    VastaaPoista
  5. Anonyymi23. lokakuuta 2012 klo 14.51

    Kettu polo. Hiukses on hauskat. Itsellä ollu samantyylinen värjäys inspis muhimassa pidemmän aikaa! :)

    VastaaPoista
  6. Martta23. lokakuuta 2012 klo 19.58

    Parempi ketunnahka kaulassa kuin maatuneena mullassa -hauska idea ketun koiville säärystimet.
    Kirpparilta itse ostan turkiksia jos kivaa löytyy, uutta en edes ajattele. Kierrätys turkiksissakin on hyvä asia koska ne kestävät käytössä parikin sukupolvea ja ovat lämpimiä ja sopivat suomen kylmyyteen.

    VastaaPoista
  7. viidakkovilli23. lokakuuta 2012 klo 20.39

    Ihan turha paheksua kierrätettyä kettua. Kuollut mikä kuollut. Mut ainakin sait hymyilemään ketun hauskoilla villahihoilla. Hauska. :-)

    VastaaPoista
  8. Tuija23. lokakuuta 2012 klo 21.36

    Ihana idea neuloa kettupololle koivenlämmittimet! Hmmm...löytyisiköhän varastosta vielä se mua teininä (35v sitten) lämmittänyt repolainen...jos sekin haluaisi tuommoiset lämppärit?? Jos ei löydy niin tyydympä kettuilemaan vaan uusissa kettulapasissani koiranpissityslenkeillä.

    VastaaPoista