VMS 1992
Kuva: Tarja Kapanen,
valokuvauskurssilla koulussa.
Valmistuin ammattiin
tasan 20 vuotta sitten.
Siira on monijalkainen äyriäiseläin.
Virpi alkaa V:llä, joka on roomalainen vitonen.
Tein lopputyökseni omAnnäköisen kokoelman
showtanssinkestäviä pukuja, 5 asukokonaisuutta.
Tutkin mustan eri sävyjä ja pintoja.
Yhdistelin joustavia materiaaleja vähemmän joustaviin.
Kaavoitin suurimman osan itse.
Liimasin ja ompelin käsin,
vaikka kyseessä oli teollisen vaatesuunnittelun osaston lopputyö.
Tein yhteistyötä valokuvauslinjan opiskelijan,
Jukka Rapon kanssa,
koulun uuden studiotilan avaruuskulmassa.
Nakitin opiskelutoverini
alemmilta vuosikursseilta malliksi.
Ja pari kaveria lisäksi.
Suunnittelin ja maalasin kuvausmeikit.
Sain Kultaseppäopiston puolelta
koruntekoapua.
Lainasin graafisen linjan uutta laserkopiokonetta
ja tein mustavalkoisista diakuvista
isoja (55x81cm) printtejä,
joita sävytin taustasta.
Niistä tuli lopputyönäyttely,
sillä mallinukeille sai puettua vain osan asuista
ja hengarissa roikkuvat trikoot
eivät olleet mielestäni tarpeeksi näyttäviä.
Lopputyön kirjallinen osuus oli kaksiosainen.
Tein kuvakansioon toiset printit, pienemmät.
'Tiesin' jo opiskeluaikanani,
etten tule tekemään teollisuudessa
vaatesuunnittelijan töitä,
vaan jotain ihan muuta - ja otin riskin
revitellä lopputyölläni, koska koulu maksoi viulut.
Aluksi minua 'peloteltiin',
etten saa papereita koulusta
näin käsityöpainotteisella lopputyöllä,
mutta valmistuin kuitenkin parhain arvosanoin
ja työni palkittiin lisäksi kahdella stipendillä.
Olin 22 vuotias.
Tämä on lempisarvijaakkoni.
Malli: Mika Piirainen
Meikkiluonnos.
Malli: Pia Talaslahti
Kuvasin nämä kakkosportfoliooni
(ensimmäinen versio jäi koululle, kuten kaikki asutkin)
kopioidut printit digille,
jotta sain tehtyä tämän postauksen.
Kuvien laatu siis on kärsinyt
tässä matkalla aika lailla.
Malli: Anssi Tuupainen
Lopputyönäytös oli Savoy-teatterissa Helsingissä.
Maskeeraajat tekivät työnsä mallikuvien avulla.
Näytöksestä minulla ei ole kuvia.
Eikä videotallennetta.
Malli: Jukka Suutari
Malli: Sari Louko
Värjäsin hiukseni valmistumisen kunniaksi.
Ompelin juhlamikroshortsihaalarin.
Ammattilainen meikkasi minut
lavalle kiitoksiin - ja lopputyöBILEISIIN :)
Niistäkään minulla ei ole kuvia.
Yksi nuhjuinen kuva löytyi lopputyönäyttelystä.
Tästä saa käsityksen kuvaseinän koosta.
kuva: Anssi Tuupainen
Bileiden jälkeinen päivä Lahdessa.
En ollut ehtinyt kotiin vaihtamaan vaatteita,
joten menin samoissa kouluun lopputyöpalaveriin ;D!?
Olipa hauska muistella.
Ja tajuta, etten ole juurikaan muuttunut ja vanhentunut,
siinä yhdessä asiassa ;)
Tää on niin mahtava, että sanatkin katoaa. (tai sit se on tää räkää täynnä oleva pää)
VastaaPoistaTää lisäs idolipisteitäs ainakin triljoona!
Ja on muuten pirun makea look ollut sulla nuorena ;)
Olipa lopputyössäsi vauhtia ja yksityiskohtia! Onneksi olkoon ensimmäisestä 20-vuotisjuhlakaudesta ja menestystä seuraavalle!
VastaaPoistaKyllä on tullut stipendit oikeaan osoitteeseen. Olet ollut melkoinen tekijä jo noin nuoresta asti. Olen erittäin kiitollinen, että ihan vahingossa aikoinani osuin tänne blogiisi enkä senjälkeen ole täältä kahta päivää enempää ollut poissa. Olet äärimmäisen tuottelias ihminen, ihailen myös sitä piirrettä sinussa kaiken muun lisäksi. Kiitos!
VastaaPoistaTaitavia ja persoonallisia töitäsi on ilo katsella. Kiitos!
VastaaPoistaOlen taas sanaton. Niin upeita töitä! Ja nyt huomaan, että kaiken tämän luovuuden ja taidon lisäksi Sinä olet aivan uskomattoman rohkea! Sitä piirrettä ihailen kyllä eniten. Kiitos kun laitoit nämä kaikki menneet muistot meille näytille! :)
VastaaPoistaJoillain vaan on SITÄ :)
VastaaPoistaHarmittelen usein, että moni "taito" jää ihmisiltä näkemättä... Ainakin suurilta massoilta, koska taidonnäytteet eivät ole löytäneet mitään kanavaa ihmistenilmoille.
Mahtavaa, että esittelet töitäsi ja ideoitasi! Ovat upeita!
Satuin muuten juuri blogiasi lueskellessa mietiskelemään, että mistä olet valmistunut. Ja yllätys, meillähän onkin sama opinahjo! Joskin minä aloitan toivottavasti viimeistä vuottani graafisella osastolla.
VastaaPoistaOlen tässä paininut jonkin aikaa ammatillisia itsetunto-ongelmia, sillä minuakin kiinnostaa enemmän tuo alan artesaanipuoli jossain määrin enemmän kuin itse suunnittelu. Kuitenkin mulle tulee jotenkin helpottunut olo katsella sun töitä ja että olet päässyt revittelemään niissä ja ne tuottavat muillekin sanoinkuvaamatonta iloa. Jospa minäkin joskus!