suru sukassa

Halusin tehdä vielä toiset 

salmiakkiruutuvillasukat.

En innostunut riemunkirjavista, 

joten päätin tehdä 

alkuperäisideanväriset.

Sukan pohjassa on 

2 pienempää 

salmiakkiruutua.

Kärjen ruudut 

liitin yhteen virkkaamalla, 

muut ompelemalla.

Iso ruutumalli  on 

Jan Eatonin kirjasta '200 virkattua ruutua'.

Sain tiedon ukkini kuolemasta 

perjantaina, kesken tyhypäivän.

En osallistunut yhteisiin iltapäiväkokkauksiin.

Halusin olla hetken yksin, 

hyppäsin bussiin ja hautauduin takapenkille.

Join lasipurkista kahvia 

ja kaivoin laukusta keskeneräisen virkkauksen.

Se rauhoittaisi.

Miten sattuikaan musta lanka 

ukin kuolinpäiväksi?

Bussimatka kesti kolmisen tuntia.

Virkkasin mustaa ja mietin ukin hyvää elämää.

Suru siirtyi sukkaan.

Niistä tuli omat, 

salmiakkiruutuvillasukat, 

surusukat,

joita en voi myydä tai antaa pois.

Vaikken ole käyttänyt niitä kuin kerran, 

ne ovat jo täynnä elämää ja kauniita muistoja, 

kuten monet muutkin 

(hitaasti valmistuvat) käsityöt.

Ajatuksia voi purkaa, 

vaan voi niitä virkatakin.