3D paperitähtönen*

OHJE

Valot ja varjot piirtyvät esiin

parhaiten vaaleista pinnoista,

mutta vaalealla seinällä, ovessa tai ikkunassa

tummempikin tähtönen* on kaunis.

Valkoisesta kartongista tehty

 tähtöset*  (2 päällekäin)

lampunvarjostimena.

~

MATSKUT,
konttoritarvikkeet:

kartonkia tai A4 kopioita ;)
teippiä ja nitoja

 

3-ulotteinen tähtönen *
tehdään kuudesta neliöstä,

mitkä taitetaan kolmioksi

ja leikellään 1,5cm:n suiroiksi

kummaltakin puolelta vuoron perään,

ei kuitenkaan ihan loppuun asti.

avattu, leikelty neliö

aloitus teipataan keskeltä -
KÄÄNNÄ toinen puoli

lirpakkeet teipataan yhteen

molemmilta puolilta vuoronperään

1/6

osat nidotaan yhteen

vasen ja oikea puoli kasataan erikseen

puolikkaat tähdet yhdistetään nitojalla

VALMIS *

meidän omA JOULUKALENTERI

Innostuin joulukalenterista joulukoppakalenterin myötä.

Miksen teksisi omaan kotiin kalenteria, 

vain aikuisille!? 

En halunnut taskullista seinävaatetta,

joten valitsin seuraavaksi suosituimmat kalenterimatskut, 

 tulitikkuaskit.

Laatikoista tuli ensimmäisenä mieleen Salvador Dali

ja tulitikuista siihen perään, hänen teos 'Palava kirahvi'.

Kalenterin muoto alkoi hahmottua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Palava_kirahvi

Romukoppani oli kamalassa sotkussa,

täynnä pieleen väänneltyjä rautalankoja

ja muita keskeneräisiä 'saksivirityksiä'.

Päätin hyödyntää ne kaikki

ja siivota samalla koko sotkun.

Mielenkiintoisimmat tekemäni kierrätysmatskutuotteet

ovat syntyneet juuri näin.

Järjestän roskat ja romut uudelleen,

jonkun yhteisen nimittäjän turvin.

MATERIAALIT:

Darwi-massa

plakaattivärit/peitevärit (musta+kulta)

rautalanka + muu rautaromu

kuumaliima

paperirullat

 ~

Ajattelin alunperinkin jättää askit auki

ja laittaa niihin viestejä sisälle.

Maalin kuivuttua ne jäivät pysyvästi auki,

joten mitään muita yllätyksiä

noihin ei olisikaan voinut sujautella.

Mitä sisältää joulukalenterin

25.tupakkirulla?

Entä nuo muut?

Koska avaamme rullat vuorotellen,

täytyisi niiden sisältö olla

kummalle tahansa hyvää mieltä tuottavaa.

Ei siis työlistoja tai jouluaskareita ;)

Rakkausrunoja? Lupauksia?

Mietelauseita? Kehuja? Pusuja?

Jotain, mikä kantaa parisuhdetta eteenpäin?

Lootat pitäisi olla numeroitu

ja kumpikin kirjoittaisi viestejä toiselle,

toinen parillisiin ja toinen parittomiin laatikoihin.

Kumpi meistä on pariton :D

En siis numeroinut lootia.

Rullat voi ottaa järjestyksessä kiipemällä reittä pitkin;)

jos haluaa nimenomaan tästä kalenterista

nähdä helposti, monta yötä on jouluun.

Ne voi ottaa myös mielivaltaisessa järjestyksessä

ja niiden paikkoja voi käydä salaa vaihtelemassa,

jos epäilee toisen kurkkivan sisältöjä :D

Nähtäväksi tai paremminkin kuultavaksi jää,

minkälaista keskustelua tämä tuotos saa aikaan

meidän yhteisessä joulunalusajassa

- ja tuottiko se toivottua hyvää mieltä. 

~

Ai niin. Mihin päädyimme!?

Itse pidin tärkeänä vain sitä,

että avausvuorossa olevaa ei velvoiteta mihinkään,

vaan hän saa - ja nauttii saamastaan.

Kirjoitin ensimmäiseen lappuun huumorimielellä:

'saat piparia'

Ajatus oli kaksimielinen, tietysti,

ja jos kirjoittamani lappu olisi osunut kohdalleni,

olisin saanut ...Anna-tädin piparipussin.

Ei toimi. Lappu velvoittaa toisen tekoihin.

Eikä ollut mitään yllätystä saada jotain,

minkä saisi joka tapauksessa.

Päädyimme kolmen tunnin! keskustelujen jälkeen siihen,

että lapussa lukee vain yksi sana,

vaikka HEDELMÄ

ja sen päivän aikana päätämme keskenämme,

miten tulkitsemme sanan

ja kuinka päivän 'tehtävä' hoidetaan :)

~

Joulukalenteri on jo itse asiassa tehnyt tehtävänsä.

Hyvä mieli tuli, hauskasta keskustelusta,

molemmille.

JOULUKOPPAKALENTERI

Joulukoppakalenteri

tuli esiin viime joulun hujakoilla FB:ssä,

kun kaverini kertoi ideastaan,

mitä on käyttänyt vuosia lasten kanssa onnistuneesti.

Jaoin sitä luvan kanssa viime vuonna ja

ajattelin laittaa jakoon sen tänä vuonna tännekin.

Itsellänihän ei lapsia ole,

joten minulla ei ole myöskään pulmia

joulukalenterin tai muiden jouluvalmistelujen suhteen.

Sen verran minulta kuitenkin löytyy lapsenmieltä,

että innostuin tästäkin ideasta,

koppa-sana antoi tietysti lisävauhtia ;)

Joulukalenteri on tullut muuten Suomeen vasta 1940-luvulla:

http://www.joulu.info/jouluperinteet/joulukalenteri/

Koppakalenterin idea on varsin yksinkertainen:

'Luukkuna' toimii KOPPA.

Koppaan laitetaan tavaroita,

(vanhemmat siis täyttävät kopan lasten iltasadun jälkeen)

mitkä liittyvät seuraavan päivän jouluaskareisiin.

Jokaisella ihmisellä/perheellä joulu on omannäköinen

ja joulu ei tunnu oikealta ilman tiettyjä perinteitä,

joten on mahdoton tehdä mitään

yleispätevää joulumuistiota.

Koppakalenterin tarkoituksena on

opettaa lapsille näitä jouluperinteitä

ja saada lapset mukaan jouluaskareisiin.

Kopassa voi olla vaikka kaulin ja luumuhillo

sinä päivänä, kun aiotaan leipoa torttuja,

piparimuotit ja kuorrute seuraavalla viikolla.

Sinne voi laittaa jouluvalot,

kun on aika ripustaa ne ikkunoihin.

Itsenäisyyspäivänä siitä löytyvät

sinivalkoiset kynttilät.

Yhtenä aamuna kopasta löytyvät

sakset, liima, kartongit ja värikynät

- sekä joulukorttien postituskuori ja joulupostimerkit ;) 

Iltapuhteina tehdään joulukortit itse.

Lucianpäivänä kopassa voisi olla vaikka kirje,

jossa luvataan mennä yhdessä katsomaan kulkuetta.

Toisena päivänä lupaus tehdä yhdessä lumienkeleitä,

käydä pulkkamäessä, jäädyttää lyhtyjä

tai käydä joulukonsertissa, lukea Suurta Tonttukirjaa jne.

Välillä kopasta voi tulla pieniä lahjojakin

ja namia, koska muutkin saavat ;)

Kyselin lahja-aiheista FB-kavereiltani,

kenellä on lapsia.

Lapset innostuvat yhtä paljon tekemisestä

kuin konkreettisita lahjoistakin. 

Kopassa voisi olla joka päivälle

*tontun kirjoittama tehtäväkirje*

missä kehoitetaan opettelemaan

esim. joululaulu, jumppaliike tai tanssi.

Tonttu voi kehoittaa pieniä askartelemaan

ja auttamaan kaikissa askareissa

joulukuusen hakua ja koristelua myöten.

~

Yhteinen aika 

ja läsnäolo on kaikkein arvokkainta :)

Olin leikellyt koko ikäni lumihiutaleita väärin,

kunnes löysin oikeaoppisen ohjeen ;)

 

Paperiset lumihiutaleet voi käsitellä Erikeeperillä

ja kastaa hienoon sokeriin.

Ne kovettuvat kimalteleviksi koristeiksi - bling*

Löysin yhden joulusivuston,

missä on mukavasti tärkeimmät joulupuuhat,

ja vinkkejä myös itse tehtyihin joulujuttuihin

ostovinkkien ohessa.

http://www.joulu.info/

Palaan varmasti vielä jouluaiheisiinkin,

kunhan joulukuu alkaa

 - ja mulle voi laittaa toiveitakin

joulujutuista, vaikka kommentteihin :)

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

VIRHEISTÄ OPPII ?

Tekevällä on kädet paketissa.

Kuva on viime talvelta. Vääntelin lusikkakoruja niin vimmalla, että sain tenniskyynärpääni tulehtumaan. Tein koruja silti ja lopulta molemmat kädet olivat paketissa ranteita myöten,
olin lääkekuurilla ja pakotettu lepäämään.

Jouduin odottelemaan vyyhti kaulassa käsien parantumista.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta...

kun idea paisuu ja työ vie mennessään.

Kerran kokeilin virkata matonkuteita. Olipa se hauskaa!

Kävin ostamassa säkillisen lisää materiaalia ja pienestä ympyriäisestä

eteisen matosta tulikin koko olohuoneen lattian peittävä rinkula.

Istuin risti-istunnassa ja kiersin koukun kanssa mattoa yhden kierroksen illassa. Viimeiset kierrokset polttelivat ranteita.

Seuraavan viikon oli sohvalla kädet paketissa

ihailemassa olohuoneen uutta ilmettä.

Toisen kerran innostuin omasta korukurssistani.

Virkkaisin vimmalla rautalankaa kaikki illat

ja kehittelin työpäivän jälkeen uusia malleja,

mitä keksin kurssin aikana.

Se kostautui viikon sairaslomalla.

Onhan näitä sairastumiskertoja,
kun nyt muistelemaan alkaa, huoh.

Ja nyt on taas sama tilanne.

Olen neulonut liikaa (kehitellen uutta verkkoneuletta) 

ja molemmissa käsivarsissa polttelee tuttu tulehdus.

Oma diagnoosini tästä on tekemisen vimma ;)

Esittelen tässä (aivo!?-) ja ruumiinvammojeni lisäksi

muutaman tuotoksen, mikä ei ole valmistunut aivan kuten ajattelin.

Virkkasin videonauhaa niin vimmalla,

että koukun kaula katkesi.

Olisi pitänyt vähän höllätä ;)

Sain kuitenkin kassin valmiiksi uudella koukulla.

Yritin vääntää lusikanpäistä sormuksia.

Sain aikaiseksi kulmikkaita ja katkenneita palasia,

koska väänsin kerralla liikaa ja väärillä työkaluilla.

Eikä idea toimi alpakkalusikoihin. Se murtuu.

Tein hommia lasisormus sormessa.

Vääntäessäni rautalankaa, kuului epämääräistä rutinaa.

Lasisormus oli hajonnut puristaessani pihtejä.

Verisestä kädestä mulla ei ole kuvaa,

piti mennä kiireesti vesihanan alle.

Myöskään liian paksua hopealankaa
ei kannata yrittää pujottaa lasihelmiin.

Siitä syntyvästä jännitteestä helmi halkeaa.

Uskoinko ensimmäisellä kerralla!?

Sain paikattua itse lahjaksi saamani lasisormuksen, kierreltyäni ensin kultasepillä kyselemässä. Kukaan ei ottanut tuota korjattavaksi.

Tämä on kaulakoru on

toiselta puolelta ihan nätti ';/

Malttamaton hääräilee jo kuvausjärjestelyissä,

vaikka niitä varten lakatut kynnet

eivät ole lähestulkootkaan kuivat.

Jouduin nimeämään korukuvat

 'nimettömiksi'.

Mikäs vuosi nyt olikaan?

Kolmas kerta...yksi ilta turhaa työtä,

kun en malttanut tehdä mallitilkkua bonchoa varten.

Jos muistaisin kirjoittaa ylös,

millä puikoilla minkäkin työn olen tehnyt,

voisin vanhasta työstä laskea silmukat uuteen työhön

 ilman mallitilkun neulomista.

Yritin tehdä painanteita pitsillä keramiikkaan.

Painanne ei ole tarpeeksi syvä,

alilasiteväriä on liian vähän

ja päällyslasite on tukkinut jopa korun reiän.

Laitoin marjoja mikroon sulamaan

omatekemässsä! keraamisessa kupissa,

mikä ei mikroa kestä.

Pohjaan tuli pysyvästi mielenkiintoinen kartta,

mistä en osaa edes ennustaa.

Tässä kävi isompi onnettomuus.

Keramiikkapolttouunin pohjalevy halkesi

ja kaikki sinne ladotut tuotokset romahtivat.

Astiat olivat hajonneet, lasitteet olivat valuneet miten sattuu

ja palaneet toisiinsa kiinni.

Kolmas kerta....

Vaalea savi on näköjään loppunut kesken työn, tirsk ;)

Eikä astia kestänyt kasassa, kun nostin sen muotista.

Yritin liittää paloja savilietteellä. Vati hajosi vain lisää.

Neljäs tuotos on muuten työn alla, menossa raakapolttoon :)

Tekemällä oppii.

Tekevälle sattuu. Virheistä oppii...!?

Ja sinnikkyys palkitaan!?

Tämänkin jutun kanssa taistelin, kolmasti.

Kuvat pomppivat sinne tänne

ja tekstin välit eivät olleet esikatselussa samannäköisiä

kuin julkaistavassa jutussa
(ilmeisesti aika yleinen ongelma Bloggerissa).
Valmista tuli :)

OMA KOPPA on tänään 2kk vanha.

Olen tehnyt tänne 50 juttua.

Katsojien tilastokäyrä on hyvässä nousussa,

juttuja on käyty lukemassa yli 3000 kertaa, 

mikä kannustaa minua menemään yli vaikeuksien ja mokien,

yrittämään uudestaan.

Kun paikat prakaa,

on aika arvioida oman työnsä tuloksia!?

Kiitos kaikille tekemisen vimmaista Virpiä tukeneille,
suunta on kämmien ja kipujen jälkeen vain ylöspäin :)

KUKKAPAITA - prosessi

Ajattelin tehdä jutun
yhden vaatteen valmistusprosessista ideasta lähtien.

Kaikkihan näyttää syntyvän itsestään,
helposti ja nopeasti,

kun katselee vain kuvia valmiista tuotoksista.

kuva vuodelta 2009

Jäätyäni vuorotteluvapaalle, tein päiväkävelyitä,

mihin aikaisemmin ei ollut mahdollisuutta

ja bongailin kaikenlaista kaunista.

Muutin myös toiseen kaupunkiin mieheni luo

ja nämä kärhöt ihastuttivat aina minua

mystisellä värityksellään ja lehtien muodollaan 

puistotien varrella, matkalla uuteen kotiin.

Koska tummanpuhuvat kärhöt tuovat mieleen rakkaani,

ajattelin tehdä hänelle kärhöpaidan.

Itsellehän on helppo suunnitella, vaatteitakin,

varsinkin kukkapaitoja  - vaan täytyyhän tekemisessä haastetta olla ;)

Tästä se lähtee...ai väärä väri vai!?

Kaupassa ei ollut kärhönsinistä!

Alku näytti joulutähdeltä, joten lisäsin kerroksia.

Tästä sain idean yrittää 3D-aplikointia perinteisen sijaan.

Taitaa tulla krysanteemi,

mutta uusi tekninen idea lähti viemään prosessia.

Tein uuden luonnoksen (kuva). 

Päätin samalla jättää kauluksen, helman ja hihansuut

'raw edgeksi', huolittelematta.

Ompelin vain tikkaukset.

Tässä välissä otin kaavat vanhasta paidasta.

Käytin niihin sanomalehtiä.

Kuosittelin kaavaa 'hippimäisemmäksi'.

Kavensin miehustaa ja hihoja keskeltä ja levensin hihansuita.

Kuositeltua paitaa ei voinut vielä sovittaa,

sillä kukkasen ompeleminen, aplikointi, käy kätevämmin

irtonaiseen etukappaleeseen.

Koska olin päättänyt jättää aplikoinnin reunat

rispaantumaan, ompelujälki piti olla samantyylistä ;)

Sovitusvaiheen jälkeen

ei tarvinnut tehdä muutoksia,

mikä on harvinaista.

Jos olisi tarvinnut,

olisin voinut kaventaa surauttamalla saumurilla sivuista.

Lisää leveyttä en olisi siihen saanut,

siksi teen usein vaatteesta ensin mieluummin

liian ison kuin pienen.

Siitä tuli 3D :)

Ompelin lehdet vain keskeltä,

koska halusin elävän pinnan.

Jätin reunat huolittelematta samasta syystä.

Käytin pientä siksakia, mikä joustaa aavistuksen.

Nyt katsotaan miten tälle käy pesukoneessa.

Paita 'rispaantui' juuri toivomallani tavalla,

myös helmasta ja hihansuista.

Se myös kutistui,

mitä en muistanut ottaa huomioon leikatessa.

Onneksi ei liikaa - ja neuloshan venyy...

En löytänyt myöskään kärhönsinistä pesukoneväriä,

joten värjäsin tämän tarkoituksella liian vähällä värillä (mustalla).

Toivoin saavani koneesta yönsinisen paidan.

Jos violetti pukkaa läpi, ei se haittaisi,

mutta nyt peukut ylös.

 YES!!!

Epäonnistuneesta paidasta

jutun tekeminen

ei olisikaan ollut näin mukavaa ;)